Hyödylliset verisolumme - nerokkaan suunnittelun lopputulos

Oletko koskaan tullut tarkemmin miettineeksi, minkälaisia verisolumme ovat ja miten ne toimivat? Jo yläasteaikoina saimme biologian tunneilla tietoa ihmiskehon toiminnasta.  Nykyisin netti tarjoaa mielettömän hyvät mahdollisuudet tutustua tarkemmin mm. mihin tahansa ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan liittyvään asiaan. 
Tässä blogikirjoituksessa tahdon tuoda esille joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia verisoluistamme ja perustella kuka mielestäni on nämä kiehtovat solumme suunnitellut ja tehnyt.

Ihmisen kehossa on lukematon määrä suuria ja pieniä verisuonia, jotka maanteiden tavoin toimivat kuljetusverkostona verelle. Veri sisältää soluja ja plasmaa.  Solutyyppejä on kolme: punasolut. valkosolut ja verihiutaleet. 
Niillä jokaisella on oma erityinen ja elintärkeä tehtävä kehossamme. 
Punasolut osallistuvat hapenkuljetukseen, valkosolut torjuvat tulehduksia ja verihiutaleet osallistuvat verenvuotojen tyrehdyttämiseen.  
Sydämen pumppaustoiminnan avulla veren solut ja veriplasmaan liuenneet aineet pääsevät siirtymään verisuoniamme pitkin kehon joka sopukkaan.

PUNASOLUT ELI ERYTROSYYTIT

Aloitetaan ensin punasoluista.  Niiden pääasiallisena tehtävänä on hapenkuljetus keuhkoista kudosten soluille ja hiilidioksidin kuljetus kudoksista keuhkoihin.
Punasolut ovat kooltaan pikkuruisia, vain 7-8 mikrometriä halkaisijaltaan.  Koska niissä ei ole tumaa, ne ovat hyvin joustavia.  Pieni koko ja kimmoisuus ovat korvaamattomia ominaisuuksia, jotta punasolut pystyvät viemään happea kehomme pienimpiin kapillaarisuoniin.

Erytrosyytti on muodoltaan kaksoiskovera, donitsimainen kiekko, mikä tekee sen pinta-alasta noin 30% suuremman kuin jos kyseessä olisi vastaavankokoinen pyöreä solu.

Punasolujen pieni koko ei haittaa sen hapenkuljetuskykyä, koska niitä on määrällisesti paljon, jopa 4-6xE12/l.  Pelkästään yksi punasolu sisältää noin 280 miljoonaa hemoglobiinimolekyyliä, joista kukin pystyy sitomaan 4 happimolekyyliä.  Eli yksi punasolu voi kuljettaa n.1120 miljoonaa happimolekyyliä !

Suhteellisen lyhyen elinikänsä vuoksi (4kk), uusia punasoluja syntyy huikeat 200 miljardia vuorokaudessa.  Kuin tuplavarmistuksena, erytrosyyttien hajoaminen ja uusien kypsyminen, tapahtuu samalla nopeudella. 
Nämä hämmästyttävät ominaisuudet, enemmän kuin takaavat, vahvan ja vakaan hapenkuljetuskapasiteetin.
Punasolun kuollessa voidaan aidosti puhua rakenneosien kierrätyksestä, silloin nimittäin hemoglobiini pilkotaan ja siitä otetaan talteen mm. rauta-atomit ja aminohapot.

VALKOSOLUT ELI LEUKOSYYTIT

Entä sitten valkosolut?  Niiden tärkein tehtävä on toimia osana kehon immuuni- eli puolustusjärjestelmää; erityisesti torjua erilaisia mikrobien aiheuttamia tulehduksia.  Leukosyyttien määrä yleensä kohoaa tulehduksissa, jolloin niiden toiminta tehostuu.

Valkosolut ovat suurempia kuin punasolut ja ne sisältävät tuman.  Niitä on määrällisesti vähemmän kuin punasoluja eli 3-8xE9/l.  Leukosyytit  jaetaan viiteen eri alaryhmään: neutrofiilit, lymfosyytit, monosyytit, eosinofiilit ja basofiilit.  Ne poikkeavat toisistaan koon, lukumäärän, tuman rakenteen ja eliniän suhteen.
Tarkastelen tässä vain neutrofiilejä, lymfosyyttejä ja monosyyttejä, ja enemmän niiden toimintaa kuin muita ominaisuuksia.

Neutrofiilit ovat ikäänkuin nopean toiminnan joukot, koska ne ilmaantuvat ensimmäisinä tulehduspaikalle. Voidaan melkein väittää, että ne ovat valkosoluista tärkeimpiä.  Neutrofiilit liikkuvat verenkierron mukana, mutta voivat siirtyä kudoksiin saatuaan signaalin tulehduksen aiheuttamasta kudosvauriosta. 
Ne voivat fagosytoida eli syödä erilaisia taudinaiheuttajia, kuten viruksia ja bakteereja.  Samalla ne kuitenkin itse kuolevat.  Niiden elinikä on lyhyt: vain joitakin tunteja.  Onneksi niitä tuotetaan luuytimessä hulppea määrä päivittäin n.100 biljoonaa.

Lymfosyytit jaetaan T- ja B-soluihin.  Tiivistetysti voidaan todeta, että osa näistä soluista muuttuu muistisoluiksi, jotka tunnistavat aiemmin esiintyneen vieraan tunkeilijan ja osa erikoistuu soluiksi, jotka tuottavt vasta-ainetta tiettyä tunkeilijaa vastaan ja siten tuhoavat ne. 
Lisäksi osa lymfosyyteistä muodostaa nopeampia toimintayksikköjä, jotka tuhoavat virusten infektoimia kehon omia soluja sekä syöpäsoluiksi muuttuneita soluja. 
Voisi melkeinpä sanoa, että T-ja B-soluilla on keskenään YYA-sopimus: ne nimittäin auttavat toisiaan ja vaikuttavat toistensa toimintaan sekä aktivoivat monosyyttejä lähtemään puhdistustöihin.

Myös monosyyteillä on ihmisen hyvinvoinnin kannalta tärkeä tehtävä: ne toimivat ns. "roska-autoina" yhdessä neutrofiilien kanssa.  Niidenkin toiminta perustuu fagosytoosiin.  Elimistöön tunkeutuva patogeeni (mm. bakteerit, virukset, sienet) aiheuttaa monosyyttien aktivoitumisen, jolloin ne siirtyvät nopeasti tulehduspaikalle siivoustalkoisiin.  Monosyytit poistavat niin ikään kuolleita, vanhentuneita ja mutatoituneita soluja sekä ihmiselimistölle vieraita partikkeleita.  Eikä siinä vielä kaikki. 
Monosyyteillä on tärkeä rooli ns. hankitussa immuniteetissä, kun ne esittelevät T- ja B-lymfosyyteille patogeenien osasia, jotta lymfosyytit voivat alkaa muodostaa vasta-aineita, ja jotta osa niistä voi muuttua muistisoluiksi.
Mikä parasta, näiden kaikkien tehokkaiden solujen avulla voimme välttyä sairastamasta samoja tartuntauteja uudelleen, josta hyvänä esimerkkinä toimii vesirokko, vihurirokko ja tuhkarokko, jotka sairastamme vain kerran elämässämme.

 

VERIHIUTALEET ELI TROMBOSYYTIT

Viimeisenä muttei vähäisimpänä tutustutaan verihiutaleiden toimintaan.  Ne ovat kooltaan pienimpiä veren soluista. Trombosyyttien määrä on suurempi kuin valkosolujen: 150-360xE9/l.  Tarkkaan ottaen ne eivät ole varsinaisia soluja, vaan tumattomia solukalvon ympäröimiä soluliman kappaleita.

Verihiutaleet kykenevät tarvittaessa työntämään solukalvostaan hiusmaisia ulokkeita ja siten tarttumaan toisiinsa.  Niillä on merkittävä tehtävä veren hyytymisprosessissa eli hemostaasissa.  Trombosyyttejä on normaalisti veressä paljon enemmän kuin tarvitaan. 
Siten ikäänkuin varmistetaan niiden riittäminen tositilanteessa.  Verihiutaleet sisältävät pieniä granuloita eli jyväsiä, joiden sisältämät ainesosat osallistuvat veren hyytymisprosessiin.

Verenvuodon tyrehtyminen on monimutkainen tapahtumasarja, johon osallistuu trombosyyttien lisäksi monenlaisia hyytymistekijöitä ja muita ainesosia.  Lopputuloksena syntyvä tulppa muodostuu verihiutaleista ja fibriiniverkosta, jonka kutistumisen seurauksena haavakohtaan muodostuu rupi.
Kun verenvuoto on saatu loppumaan, käynnistyy puolestaan fibrinolyysi, jolloin muodostunut hyytymä hajoitetaan.  Näin verenkierto pääsee palautumaan normaaliksi ja haavan paraneminen alkaa.


NEROKAS SUUNNITTELIJA

Kun tarkastelee näitä mainioita verisolujamme, niiden vuorovaikutusta ja ainutlaatuista toimintaa ja sitä, miten korvaamaton niiden olemassaolo on, alkaa miettiä, mistä kaikki on saanut alkunsa.
 
Mielestäni on mahdotonta, että näin monimutkainen ja silti saumattomasti toimiva kokonaisuus, olisi itsestään kehittynyt ja muotoutunut miljoonien vuosien aikana. 
Täytyy olla olemassa joku ihmistä älykkäämpi olento/voima, joka on tämän kaiken suunnitellut ja luonut.
On olemassa sanonta: "Ilman, että joku tekee jotakin, ei synny mitään uutta."  Tämä pätee mielestäni kaikkeen.  Jonkun on täytynyt tehdä jotain, jotta ihminen verisoluineen ja muu luomakunta on saanut syntynsä.

Otetaan avuksi Raamattu ja sen ensimmäinen kirja: "Alussa Jumala loi taivaat ja maan". (1 Moos.1:1).  Edelleen kerrotaan, miten luomisprosessi eteni ja syntynsä saivat niin kasvit, aurinko, kuu, eläimet kuin ihminenkin. 
Kuka tämä Luoja on?  Me emme voi häntä nähdä, mutta voimme oppia tuntemaan hänet Raamatun kirjoitusten kautta ja luomakuntaa tutkimalla.

Jesajan kirjassa todetaan, että on vain yksi Luoja, joka on tehnyt maan.  "Näin sanoo Herra, joka on luonut taivaat: Hän on Jumala, joka on muovannut maan ja tehnyt sen, hän on asettanut sen lujasti paikoilleen.  Ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti.  Hän sanoo: "Minä olen Herra, eikä toista ole". ( Jes.45:18)

Ilmestyskirjassa sanotaan näin: "Sinä, meidän Herramme ja Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaiken.  Sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut". (Ilm.4:11)
Jumala ylläpitää luomakuntaa: "Hänessä luotiin kaikki, mitä on taivaissa ja maan päällä...kaikki on luotu hanen kauttaan ja häneen.  Hän on ennen kaikkea muuta, ja hänessä kaikki pysyy voimassa." (Kol.1:16-17)

Ja Jumalan teot olivat viisaita: "Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi Herra.  Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi".
(Ps.104:24)
Ja lopuksi: Voin olla yhtä mieltä Psalmien kirjoittajan kanssa:"Minä kiitän sinua siitä, että minut on tehty ylen ihmeelliseti.  Ihmeelliset ovat sinun tekosi, sieluni tietää sen sangen hyvin".  (Ps.139:14)

Lähteet: Peda.net, Greelane.com, Hematology.org, Puhti.fi, Sysmex Europe.com, Britannica.com, Medical News Today, Healthline.com, National Human Research Institute, Approby.com, Duodecim-terveyskirjasto, Kenhub.com, Practical Haematology: Dacie and Lewis,2017.